Ikä koskettaa meitä kaikkia

Valtaa vanhuus!

15.9.
2014

Voisiko sotea tulkita näinkin?

Tänä päivänä ilma on sakeana erilaisia käsityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Monet katsovat lausuntokierroksella olevaa lakiehdotusta nykytilanteen kautta, ja näkevät uudistuksessa pääosin uhkia. Toiset katsovat suunnitelmaa kuntaperspektiivistä ja pelkäävät kuntien roolin kuihtumista. Kolmannet puolustavat nykyistä erikoissairaanhoitoa, koska "se toimii nykyisellään hyvin". Sosiaalialan ammattilaiset ja ehkä muutkin kyselevät, mihin sosiaalipalvelut hävisivät uudistuksen kokonaisuudesta. Moni vanha ihminen pelkää palvelujen karkaavan suuriin keskuksiin ja pitkien matkojen päähän.

On hyvä, että keskustelu on vilkasta ja että riskikohtia tunnistetaan. Sillä tavallahan ehdotusta saadaan vielä paremmaksi. Mutta kuinka moni muistaa, minkä vuoksi uudistusta lähettiin tekemään? Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon taloudellinen kestävyys oli keskeinen motiivi, oli taustalla myöskin aidosti tarve ja tahto parantaa nykyistä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta, etenkin tulevia vuosia ajatellen.

Olen viime aikoina käynyt useammassakin tilaisuudessa, joiden teemana on ollut sote-uudistus. Omatkin puheenvuoroni ovat osittain liittyneet tähän kuumaan kysymykseen. Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että nyt on aika katsoa sotea myös mahdollisuuksien näkökulmasta. Jos laajemman väestöpohjan keinoin saamme sosiaali- ja terveydenhuoltoon vahvemmat taloudelliset hartiat, on mahdollista myös tasoittaa kuntien välisiä eroja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mahdollisimman yhdenvertaisesti kansalaisia palveleva sosiaali- ja terveydenhuolto on tavoite johon on pyrittykin. Jos kykenemme uudistuksen avulla siirtämään esimerkiksi terveydenhuollon painopistettä perusterveydenhuoltoon - ja vahvistamaan sitä erikoissairaanhoidon konsultaatioilla - voimme toivottavasti vähentää kasvavaa painetta kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sosiaalipalvelujen ja terveyspalvelujen erilaista osaamista kyetään yhdistämään myös toiminnassa, toteutuu toivottavasti paljon puhuttu asiakaslähtöisyys myös käytännössä eikä vain puheissa. Erityisen tärkeää tämä on vanhojen ihmisten kohdalla, koska ikääntyminen tuo mukanaan sekä terveyspalvelujen että sosiaalipalvelujen tarvetta.

Onnistuessaan sote-uudistuksen myötä on mahdollista luoda sellainen toimintojen kokonaisuus, jossa ihminen otetaan huomioon niin hoidollisine tarpeineen kuin elämäntilanteineen ja toimintakykyineen. Eihän tämä tietenkään tarkoita sitä, että jokaisen terveysaseman asiakkaan tai kotihoitoa tarvitsevan kohdalla käydään läpi "koko elämä"; järkeä toivottavasti käytetään myös yhteistyön kohdentamisessa ja sen tarpeen harkinnassa. Sektoriajattelusta irtaantuminen voi kuitenkin olla askel järjestelmälähtöistä tai professiovaltaista kulttuuria inhimillisempään suuntaan.

Järjestöjenkin näkökulmasta harvemmat yhteistyökumppanit - toimintaa toteuttavat kunnat tai kuntayhtymät - voivat  tiivistää ja syventää yhteistyötä. Tällöin toivottavasti keskustelut palveluja tarvitsevien ihmisten - ei vain tuottajien - tarpeista ja näkökulmista saavat enemmän tilaa ostopalveluprosesseissa.

Sote-uudistus on tässä vaiheessa suurelta osin avoin kirja. Monet kysymykset jäävät sote-alueiden virkamiesjohdon ja ammattilaisten valmisteltaviksi ja niiden kunnallisten luottamushenkilöiden päätettäviksi. Kuinka keskitettyä tai lähelle tulevaa - myös liikkuvin yksiköin toimivaa  ja tekniikan mahdollisuuksia hyödyntävää - palvelu käytännössä on, riippuu  kunnallisista toteuttajista. Valtio puolestaan ohjaa uudistuksen perimmäisten tarkoitusten toteutumista ja seuraa vaikutuksia. Nyt jos koskaan mahdollisuuksien ikkuna on auki - ei pelkästään uhkakuville vaan myös kestävämmälle sosiaali-. ja terveydenhuollon kokonaisuudelle - ja hyvälle vanhuuspolitiikalle!

 

Ylisosiaalineuvos
Aulikki Kananoja